Huomaammeko ajan myötä kaikki muistuttavamme enemmän omia vanhempiamme kuin koskaan olisimme halunneet uskoa?
Huomaammeko kuitenkin kuljettaneemme lapsuutemme onnenhippujen myötä arkeemme myös ne samat orastavat ongelmat?
Onko se kohtalon johdatusta vai kulkemmeko vain alitajuisesti itse johdatellen täysin samaa reittiä?
Ja miten siltä reitiltä pääsee pois?
älä muuta viserrä! Mä AINA päätän, että "mä en ikinä sitte ainakaan käyttäydy niin ja niin" -mutta simpura sentään, välillä käyttäydynki :( ja sit kiukuttaa, että ku en osaakaan oppia pois opituista ja esimerkeistä :( Mutta elämä on :S
VastaaPoista