Aamupala, yöpuvut pois, päivä- ja pihavaatteet päälle ja ulos nauttimaan auringosta. Tunti-pari pihalla ja sitten kiireen vilkkaa sisälle lounasta valmistamaan, syömään ja naperot päikkäreille.

Päikkäriaikaan puheluita, sähköposteja ja asiakkaiden tilauksia. Samalla ajatukset illan töissä, maksua odottavassa laskuvuoressa, ystävän 1-vuotiaan synttärilahjassa, unohtuneessa lupauksessa...äh, voi riittämättömyyttä!

Koitan ottaa yhden asian kerrallaan.
Tehdä parhaani.
Olla tarpeeksi.
Samaa tasapainoilua, mitä trion kanssa olen tottunut tekemään.

Samaan aikaan kroppa huutaa apua, mutta kiireessä yritän vaientaa sen huudot. Sivuuttaa kankeat jäsenet, särkevät raajat, jatkuvat migreenit ja täydellisessä kaaoksessa elävän vatsan.
"Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan", laulaa PistePistekin.