Olen huomannut, että viime aikoina olen tahtomattani onnistunut ärsyttämään monia.

Harmittaa, kun ei sitä sellaista koskaan haluaisi.
Ainakaan kun on tällainen, joka tahtoisi olla vähän kaikkien kaveri ja inhoaa riitaa.

Eikä tässä tietysti riitaa ole kenenkään kanssa tullutkaan.
Hiljaisuutta, töksäytyksiä ja lievää nihkeyttä kuitenkin.

Uskon kyllä tietäväni, mistä etsiä syypäätä.
Olen isäni tyttö enkä osaa hoitaa kuin yhtä, korkeintaan kahta asiaa elämässä samaan aikaan edes jokseenkin kelvollisesti.
Nyt kaikki puhti menee työhön ja arkeen ja niihinkin vähän niin ja näin jaettuna.

Enempään en nyt pysty, vaikka harmittaisi kuinka.