Ajattelisin silloin saavani niitä vain koska pyysin, ei siksi että ne ansaitsin.
Mutta nyt, voi nyt.
Antaisin pienen (olemattoman) omaisuuden, jos joku lähes aidosti sanoisi minun tekevän edes jotain oikein.
Kiittäisi kun jaksan, vaikken jaksakaan.
Sanoisi arvostavansa kaikkea mitä teen, vaikka kaikki jääkin puolitiehen tai suunnittelun asteelle.
Kertoisi rakastavansa, koska olen juuri sellainen kuin olen.
Minä, väsynyt ja vajavainen.
Minä voin sanoa käsi sydämellä olevani hiton ylpeä ja mykistynyt kaikesta siitä paljosta johon voimanrippeesi riittävät tämän tästä! Sinulla on kolme suloista kakaraa, joiden ihanuudesta toivottavasti ymmärrät ottaa (aika isosti) kredittiä itsellesi. Eivät ne sattumalta ole sellaisia kultakimpaleita, ne ovat sitä siksi kun niillä on niin ihanat vanhemmat ja noin ihana äiti.
VastaaPoistaTiedän etten ole se jolta kaipaisit kaikkea mainitsemaasi kuulla, mutta sanonpa silti kun liian harvoin tulee sanottua. Olet hieno ihminen ja ystävä, ja valtavan rakas. Teet monen ihmisen elämästä kevyempää olemalla olemassa. Kiitos että jaksat kaiken sen hullunmyllyn ohella huolehtia ystävistäkin, kiitos ennenkaikkea siitä hullunmyllystä jota pyörität <3 Mikään ei ole turhaa mitä teet, sinä et ole turha.
Halaus.
Hali!!!
VastaaPoista